Sirkka Nieminen – Taustatyön taituri

Kuten kaikista seuroista, myös Turku-Pesiksestä löytyy otsikoiden ja valokeilojen takana pysytteleviä taustahenkilöitä, joiden arvo seuratyössä jää liian usein huomiotta. Yksi heistä on Sirkka Nieminen, Turku-Pesiksen taustalla jo vuosia häärinyt monitoiminainen.

Mutta mistä monipuolinen motivaatio löytyy vuosi vuoden jälkeen, ja mistä se juontaa juurensa? ”Turkuun muutettuamme aloitin aika pian huolinta-ja kuljetusalalla työt.  Alaa tunsin juuri sen verran, että kotona oli isällä kuorma-auto ja merkitsin lankapuhelimessa vihkoon tulevia töitä.  Tänä päivänä teen yhä sitä samaa työtä.”, Sirkka aloittaa hymyssä suin. Eikä työnkuva siviilissä suinkaan rajoitu pelkkään puhelimen paineluun. ”Suunnittelen vientikuormat ja niiden reitit, hankin paluukuormat niihin Suomeen päin, teen tarjouksia paikasta a paikkaan b ja koen tekeväni todella itsenäistä työtä. Nykyisin vain ei tarvita enää lankapuhelinta vaan käytössä ovat erilaiset rahtipörssit ja sähköposti.  Puhun saksaa koko päivän ja usein myös englantia.”, nainen listaa. Sirkka viihtyy työssään, ja nopea läpileikkaus siviiliammattiin auttaa ymmärtämään myös miksi Nieminen viihtyy niin hyvin myös pesäpallon taustatöissä. ” Viihdyn työssäni todella paljon enkä varmaan vieläkään vaihtaisi alaa. Jokainen päivä on erilainen ja stressinsietokyky on vain kasvanut  vuosien mittaan.  Olen aina ollut ahkera ja tunnollinen työssäni ja asiakkailleni olen aina rehellinen ja suora, minkä olen huomannut tuottavan tulosta.”, Sirkka kertaa siviiliammattinsa ominaisuuksia.

Tämän jälkeen ymmärrämme ehkä taas hieman enemmän pesispersoonasta nimeltä Sirkka Nieminen. Sama järjestelmällisyys ja itsenäisyys leimaavat Sirkan toimintaa myös seuratyössä Turku-Pesiksen parissa. Perheestä löytyy jopa superpesiskokemusta, mutta Sirkka itse on tyytynyt keskittämään pesäpalloilulliset osaamisensa kentän sijaan hallinnollisiin asioihin. ”Pesäpalloa on pelannut vain koulussa ja parina kesänä käynyt silloin tällöin harrastepesiksessä.  Eniten olen pesäpallosta oppinut tyttöjeni kautta. Vanhempi tytär Anu meni pesiskouluun 11-12 vuotiaana ja silloin löysin itsenikin ensimmäisiä kertoja Kupittaalta katsomosta. Ensimmäinen todella kouluttava pesiskokemus oli Anun peli Köyliössä jolloin pelattiin peliä aina 3. kotiutuslyöntikilpailuun asti ja peli kesti noin 2,5 tuntia.  Silloin arvelin, että jaksaakohan tätä edes seurata.”, Sirkka naurahtaa! Toisin kuitenkin kävi, sillä Anun pelejä pikkusiskona seurannut Emma jatkaa uraansa yhä, ja Sirkka itse on tempautunut mukaan seuratyön saloihin. ”Anu lopetti pelailunsa noin 15-vuotiaana, mutta Emma on edennyt todella hyvällä menestyksellä aloittaen naisten pelit 15-vuotiaana ja nyt 8 vuotta myöhemmin pelaa Jyväskylän Kirittärissä naisten superpesistä.”, Nieminen taustoittaa.

Joukkueenjohtoa ja juhlamokkaa

Vaikka pesäpallo alun perin koukuttikin Sirkan salakavalasti tyttöjen kautta, on siitä muodostunut naiselle varsinainen tilkkutäkki vapaa-ajan työmaaksi. ”Aika monta vuotta onnistuin lentopalloilun ohella kiertelemään monenlaiset velvollisuudet ja tehtävät pesiksen parissa.  Olinhan omassa lajissani ollut aina se talkoolainen ja muiden innostaja, kirjuri tai mitä milloinkin oli tehtävänä. Vasta Emman ollessa D-ikäinen tartuin joukkueenjohtajan tehtäviin, jatkoin C-ikäisissä ja sitten jossain vaiheessa minulle siirtyi naisten Superpesiksen joukkueenjohtajan pesti viiden vuoden ajaksi. Nyt kun Superin pelit päättyivät ainakin toistaiseksi Turussa, niin sain jäähdytellä keskittyen enemmän muihin Turku-Pesiksen tehtäviin ja ehdin tekemään vapaa-aikana vähän muutakin.”, Sirkkaa kertaa. Paljon kevyemmällä kaasulla ei Sirkka silti pesäpallohommissakaan mukana ole, sillä tehtävälistassa on edelleen ranskalaisia viivoja monikoksi asti. ”Nykyisin päivitän kenttä- ja salivuorovarauksia ja olen yhteyshenkilönä Liikuntapalvelukeskukseen päin. Toiminnanjohtaja Helin apuna myös pyrin tekemään sitä mitä tarvitaan.  Kesällä olen pesäpallokentän kioskivastaavana ja hoidan sitä yhdessä Tuuli Janssonin kanssa. Kioskin hoitaminen on tosi mukavaa ja pidän siitä, että saan olla näin pelaajia ja kaikkia tapahtumia lähellä.  Onpa suurin osa ostajistakin jo vanhoja tuttuja!”, nainen hymyilee.

Sirkasta näkee että nainen osaa aidosti olla muiden puolesta iloinen ja onnellinen. Suurimmat hyvänolon- ja onnistumisen tunteetkin pesäpallon parissa on saavutettu juuri tätä kaavaa käyttäen. ”Pesäpallon parissa on varmaankin jännittävimmät hetket koettu Emman kautta.  Ensimmäiset junnujen ja miksi ei myös aikuisten Itä-Länsi pelit aiheuttivat aika hurjia sydämentykytyksiä. Samoin nyt kun hän pelaa mitaleista Superissa niin loppuottelut ovat olleet todella jännittäviä. Silti ehkä hellyttävimpiä hetkiä olivat ne ensimmäiset pesispelit, jolloin housut ulottuivat nilkkoihin ja paita roikkui vielä polviin asti, mutta innostus näkyi kilometrin päähän!”, Sirkka muistelee. ”Olen ollut kahden viimeisen nuorisoleirin ja niiden välillä olleen alueleirin talkoopäällikkönä, jolloin omista pesis-saavutuksista mieleen ovat jääneet isot leirit ja niissä talkoovastaavan tehtävät. Silloin kun leirille on saatu tarpeeksi talkoolaisia ja saadaan leirin onnistumisesta kiitosta niin kyllä se lämmittää. Erittäin isoja kokemuksia olivat myös Superin aikana järjestettävät pelit.  Joka kerta oli yhtä jännittävää nähdä paljon katsojia aurinkoisella Kupittaalla ja todeta ottelutapahtuman onnistuneen. Sykähdyttävää oli myös kuinka meiltä seurasta löytyi aina tekijöitä niin leireille kuin tällaisiin isoihin ottelutapahtumiin!”, Nieminen kiittelee.

Sirkka odottaa jo innolla tulevaa kesää, ja toivottaakin kaikki tervetulleeksi Kupittaalle nauttimaan lajista ja ympäristöstä. ”Henkilökohtaisesti odotan , että katsojat osaisivat tulla Kupittaalle sankoin joukoin.   Millä saataisiin myös kaikki pelaajien isät ja äidit tulemaan kentälle koko perheen voimin katsomaan pelejä. Jos eteenpäin katsoo, niin en muutaman vuoden jaksolla vielä näe kovinkaan isoa muutosta roolissani pesiksen parissa, jos se minusta on kiinni.  Kymmenen vuoden päästä toivon, että voin päästä heittelemään pesäpalloa lapsenlapseni kanssa.  Melko varmasti minut löytää vähintäänkin katsomosta vuosienkin päästä!”. Sirkka onkin hyvä esimerkki niille jotka pohtivat rooliaan pesäpallon parissa. Aina ei tarvitse olla kentällä lyömässä juoksua tai ottamassa syöksykoppia, vaan lajin parista löytyy kokemuksia aivan jokaiselle ja jokaisesta roolista. ”Seuratyö ja talkootyö, samoin kuin lajissa mukana oleminen tavalla tai toisella luo yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja itselle tulee sellainen tunne, että kuuluu jonnekin ja on hyödyksi tai iloksi tekemällä oman osuutensa.”, Sirkka kiteyttää.

Lopuksi nainen kertoo vielä oman näkemyksensä siitä miksi Turku-Pesis on hyvä valinta kotiseuraksi nyt ja tulevaisuudessa. ”Turku-Pesis on kehittyvä ja innostava seura.  Seuran johto on uudistunut mikä on hyvä asia ja myös joukkueiden taustahenkilöt ovat tällä hetkellä erittäin innostuneita ja vastuuntuntoisia. Tästä on pakko seurata vain hyvää, eli pelaajamäärät ovat kasvussa ja toivottavasti saadaan harrastajia myös tyttöpesiksen puolelle!”, Sirkka toivoo aidosti innoissaan. Haastattelun lopuksi ilmoille heitetään vielä pureva slogan: ”Tule Kupittaalle, siellä olet hyvässä seurassa!”, nainen huikkaa hymyssä suin ja jatkaa matkaansa työn touhuihin!

KUKA?

Nimi:     Sirkka NIeminen

Ikä: 50 ja risat!

Ammatti:   liikenteenhoitaja

Koulutus:     merkonomi

Harrastukset:  lentopallo ja rantalentis, kävely, pyöräily ja kaikenlainen mikä liittyy pesikseen

Motto:   Työ palkitsee tekijänsä. Reiluus ja rehellisyys + hyvät ystävät kantavat pitkälle elämässä.